My second skiing trip this year with friends was set at Levi, Lapland. My long awaited Katy Perry concert was during the same week so I couldn't enjoy the trip for quite as long as my friends did. That doesn't mean I wouldn't have had an equally great time. The weather for the trip was beyond perfect, a few minus degrees, sunshine and pure white snow. I was up late the night before traveling because of the concert and finishing and essay so I didn't sleep much. So when I arrived the others were gonna hit the slopes but I stayed in our cottage to unpack a bit and such. To celebrate we went all together to have some nice steaks at this great restaurant and some red wine to go with it perfectly. It had been a long day so it was better to just hit the bed and grab a good night sleep.
Kun on vauhtiin päästy niin pitihän sitä tehdä toinenkin laskettelureissu, tällä kertaa ei enemmän eikä vähemmän kuin Leville. Voin melkein sanoa, että Levi on Suomen hiihtokeskuksista suosikkini, en ole siellä muutamaan vuoteen ollut. Muu kaveriporukka oli jo lähtenyt ajoissa liikenteeseen, mutta itselleni osui kauan odotettu Katy Perryn Arena keikka samalle viikolle joten reissu jäi hieman lyhyemmäksi. Hauskuutta reissun pituus ei tosin yhtään vähentänyt. Lomasäätä voisi kuvata lähes täydelliseksi, muutama pakkasaste, auringonpaiste ja kirkkaanvalkoista lunta, mitä muuta sitä voi laskettelureissulta toivoa. Matkaa edeltävänä yönä ei oikein tullut nukuttua konsertin ja esseen vääntämisen takia, joten saapuessani muut olivat tekemässä lähtöä mäkeen, mutta itse päätin jäädä mökkiin purkamaan tavaroita ja sen sellaista. Illalla juhlittiinkin sitten että oltiin vihdoin koko porukka kasassa oikein hyvän pihvin ääressä Pihvipirtissä. Rinnalle kuului myös valikoima erilaisia kastikkeita kermaisesta kanttarellikastikkeesta täyteläiseen punaviinikastikkeeseen. Siihen vielä kylkeen oikein valittu punaviini. Takana oli pitkä päivä joten ennen ensimmäistä mäkipäivääni oli hyvä ottaakin kunnon unet.
We started the next day early by going to one of the many wonders of the north, "Promised land" ice hotel and gallery. It is amazing what you can do with just a bunch of ice and snow. The day was also special as a solar eclipse was predicted. Well if you ask me I didn't really find it that impressive. I had my eyes on the slopes. It was rather windy actually which made some of the transfers a bit hard. All and all it was a good day and my thighs really felt they'd done something. The guys left earlier but us girls hit the well-known after-ski for a little afternoon fun. It's not easy to hop on a bench with skiing boots but with a little help I managed. The afternoon couldn't have been more perfect, I tossed my skiing gear aside and switched into a more relaxed hat and my sunglasses. The next day we hit the slopes early and the evil wind was gone so I actually enjoyed more time in the slopes than the cafés. You realize it's a small world when you meet all your acquaintances the same day. It was the last evening so we gathered again for a nice dinner and I can give nothing but great compliments to the restaurant, Levin Panimo. Even if we waited for quite a while, after all it was Saturday night but the food was worth the wait. We met up later with some people we met earlier while skiing at Hullu Poro, a Levi classic. Our flight back was early on Sunday morning and though I could've stayed for a while longer it felt good to be home.
Hyvin nukutun yön jälkeen olimmekin jo aikaisin liikkeellä ja kävimme katsastamassa ystävämme sukulaisten pitämää Luvattumaa lumilinna-ja lumihotellikompleksia Levillä. Jännä mitä sitä voi saada aikaan pelkän lumen ja jään avulla, en osannut edes kuvitella miten kaunista siellä voisi olla. Päivästä teki erikoisen myös se, että keskipäivän aikoihin oli luvassa täydellinen auringonpimennys, tosin emme sitä pahemmin edes huomanneet. Itse vain mietin sitä rinteeseen pääsyä. Kun kortti oli ladattu niin suunta oli kohti eturinnettä. Muuten oli mitä upein sää laskea, mutta voimakas tuuli teki erityisesti siirtymistä hankalia. Kaiken kaikkiaan hyvä mäkipäivä vaikka reidet huusivatkin hoosiannaa. Pojat laskivat pois jo aiemmin joten suunnattiin tyttöjen kesken V'inkkarin kuuluisaan after-skiihin vähän joraamaan. Voin sanoa että laskettelumonoissa penkille kiipeäminen ei ole ihan helppoa, mutta onnistui pienellä avustuksella. Täydellinen päivä jatkui siis, lasketteluvarusteet sivuun, rento pipo vinoon ja aurinkolasit päähän. Seuraavana aamuna oltiin jo aikaisin rinteessä ja myös ilkeä tuuli oli väistynyt tieltämme. Aikaa tuli siis vietettyä huomattavasti enemmän mäessä kuin lämmitellessä rinneravintoloissa. Näissä paikoissa huomaa miten pieni maailma on kun törmää kaikkiin tuttuihin samana päivänä. Ennen viimeistä after-skiitä oli vielä yksi haaste jäljellä, nimittäin Maailmancup-mäki. What was I thinking? Ei se alhaalta niin pahalta näyttänyt, mutta kun pääsit siihen jyrkänteen reunalle, no se on jo toinen tarina. Lyhyesti, alas tultiin omilla jaloilla eikä raajoja murtunut. Tyyli oli vapaa mutta näillä viime vuosien laskumäärillä olen itsestäni todella ylpeä. Oli reissun viimeinen ilta ja pöytävaraus tehty Levin Panimoon, en voi muuta kuin ylistää tätä paikkaa. Jo ruokalistan selaaminen sai veden kielelle, korvasieni-savuporokeitosta vaeltajan valloitukseen. Pieni odottelukaan ei haitannut, ruoka oli sen arvoista, olihan lauantai-ilta. Ilta ei tietenkään loppunut siihen vaan vielä piti viimeisen illan kunniaksi katsastaa Levin klassikko, Hullu Poro Areena. Paluulento olikin jo aikaisin sunnuntai-aamuna ja vaikka reissu olisi voinut vielä jatkua oli ihanaa päästä kotiin. Ehkä ensi vuonna uudestaan?
